Mitä radioamatöörit tekevät?
Tämä on kysymys, jonka kuulee usein harrastusta tuntemattomilta. OH4AC:n uusi artikkelisarja kertoo tarinoita satunnaisista aiheista ja valottaa monipuolista harrastusta rennolla otteella. Tavoitteena on julkaista uusi artikkeli noin kerran kuukaudessa. Kirjoittajat ovat pääsääntöisesti kerhon jäseniä.
Rankkaa rautaa - antennimaston purku ja kunnostus
Kun radiolähetyksen ja -vastaanoton kanssa touhutaan, niin antenni on keskeinen osa laitteistoa. Jos antenni on huono, et kuule helposti muita tai muut eivät kuule sinua radiolla. Käyttökelpoisen ja toimivan antennin saa tehtyä helposti, helpoimmillaan se on jo valmiina tehdastekoisena kädessä pidettävässä pikkuradiossa. Tai sitten matalien taajuuksien antenni voi olla vaikka vain lähimpään puuhun viskattu sopivanmittainen lanka. Eikä antennilankaakaan tarvitse vaivautua ripustamaan puuhun, mikäli workkii valmiilla OH4AC:n kerhoasemalla.
Puuhun ripustetulla lanka-antennillakin pystyy operoimaan kauas. Tarkoitan oikeasti kauas: tehokkaalla menetelmällä, hyvällä tuurilla ja radiokelillä joskus jopa Australian taakse. Antennin nostaminen korkealle parantaa kuitenkin suorituskykyä ja lisää pitkien DX-yhteyksien todennäköisyyttä. Tai sitten se mahdollistaa tiukemman taistelun vaikka kotimaansisäisissä kilpailumittelöissä. Nälkä kasvaa tunnetusti syödessä.
Tarinaan astuu tässä vaiheessa Eeron (OH4SG) myynnissä oleva vanha 24-metrinen ristikkorakenteinen itseseisova teräsmasto antenneineen. Sitähän piti mennä katsomaan. Masto osoittautui varsin vaikuttavankokoiseksi rakennelmaksi. Ulkonäkö oli karskin ikääntynyt ja ruosteinen, päässä antennin kääntömoottori, vahvasti lähetystä suuntaava HF-beam-antenni (TH7) ja muutamaa metriä ylempänä vielä ristiyagi VHF-taajuuksille. Jos matkustaa pitkin suomea tarkkaavaisena, niin vähän vastaavankaltaisia mastoratkaisuja vaihtelevalla antennivarustuksella näkee sillointällöin pääteiden varsilla.
Mastolla on erityinen paikallinen historia. Se on tehty vuonna Mikkelin Ammattikoululla. Saan käsiini kellastuneet käsinlaaditut suunnittelukuvat ja lujuuslaskelmat. Niissä on päivämäärä 2.3.1978. Vaikka masto on oppilastyötä, ovat hitsaussaumat ovat vahvat ja siistit, työtä on johdettu ja valvottu vanhanajan ammattiylpeydellä. Osmo, OH4MCV, kiipesi epäröimättä korkealle mastoon.
Ostaja ei pääse mitenkään helpolla: kaupan tärkein ehto on, että ostaja purkaa kaiken eikä tuhoa ympäristöä. Neljä 6-metristä mastoelementtiä on pulttiliitosten hitsattu toisiinsa maston pystyttämisen jälkeen. Siinä on otettu niin varmanpäälle, ettei edes savolainen voi jossitella. Kun vielä talkooapua lupailtiin purkuun niin ei siinä auttanut kuin paiskata kättä ja tehdä kaupat. Vähän kyllä mietitytti mihin sitä tuli sotkeuduttua taas?
Maston purkaminen tapahtui kahdessa osassa syksyn aikana. Ensimmäisenä alas laskettiin TH7-antenni (paino noin 30 kg ja 7 x 5 m). Siitä selvittiin ilman raskasta kalustoa. Iso kiitos siitä kuuluu Okille, joka hoiti korkeanpaikantyöt. Antenni oli selvinnyt tuulesta, sateesta ja tuiskusta hämmästyttävän hyvin kaikki vuodet, eikä se vaurioitunut laskiessakaan. Useampikin puu tai oksa oli kasvanut antennin alapuolelle, joten hieman piti sovitella. Alumiinirakenteet ja haponkestävät pultit olivat aivan ensiluokkaisessa kunnossa. Ainoastaan muutama kiinnike, kaapelointi ja liitäntäkotelo pitää uusia täysin.
Kuukautta myöhemmin koitti rankemman operaation aika, eli maston purkaminen. Tähän oli pakko tilata nosturiauto tunniksi. Paikalle saapuivat kerhon uusi jäsen Veijo (OH4VA) ja Osmo. Tavoitteena oli nostaa masto kokonaisena ilmaan ja laskea hallitusti pitkälleen maahan. Nosto meni suunnitelman mukaan, tyvipultit aukesivat ongelmitta. Niitä ei olisi voinut katkoa laikalla rakenteesta johtuen.
Maassa piti vielä leikata auki elementtien väliset hitsaukset, jotka oli tehty melkein liiankin huolella aivan ympäri ja syvältä. Oli oikea ratkaisu hoitaa katkominen vasta maassa, mastossa ja ahtaassa tilassa siitä ei olisi tullut mitään nopeasti. 20v vanha iso kulmahiomakone meinasi antaa periksi kesken kaiken, mutta Veijon pikakorjauksen ansiosta sekin palautui käyttökelpoiseksi. Isomman koneen ollessa pois pelistä kului ja noin 6 pientä laikkaa tulosten jäädessä erittäin vaisuksi. Kaikki mukana olleet käsiparit tulivat todelliseen tarpeeseen purkamisen aikana. Työn valmistuessa Eero tarjosi vielä lopuksi kahvit.
On hassua, kuinka perspektiivi muuttuu. Pystyssä ”hurjan korkea” masto muuttui muutamaksi hassuksi pätkäksi, joista kevyimmän pystyy nostamaan kahden miehen voimin. Hieman siistimistä, ja sitten mastoelementit lähtivät kylpemään Aurajoki Oy:lle kuumasinkitykseen. Se oli mielekkäin vaihtoehto pitkällä aikavälillä ajateltuna. Sinkittynä masto kestää pitkään eikä tarvitse nähdä vaivaa maalinrapsuttelun tai maalaamisen muodossa. Lopputulos on uudenveroinen, ei tunnista enää samaksi mastoksi. Rauta on hämästyttävä materiaali.
Kiitokset Eerolle ja kaikille auttaneille!