Teemaillassa Martti Susitaival kertoi 14.divisioonan viestitoiminnasta Rukajärven suunnalla. Esitelmä oli radiopainotteinen sattuneesta syystä. Samalla näytetettiin uunituore Tapio Teittisen koostama lyhytfilmi "Viestipataljoona 30 Rukajärven suunnalla".
Tilaisuuden yhteydessä oli mahdollisuus tutustua ja jopa ostaa Martti Susitaipaleen ja Tapio Teittisen kirjoittama kirja "Viestisotaa Rukajärvellä".
Nyt sen saa 20 €/kirja.
Kovakantisessa kirjassa on 251 sivua ja siinä on 130 piirrosta ja valokuvaa sekä mukana olleiden tapahtumakertomuksia.
Kuhmon ja Lieksan alueilta Rukajärvelle hyökkäävä 14. Divisioona (14.D) oli suoraan ylipäällikön alainen yhtymä. Koska sen ja Päämajan (PM) välillä ei ollut armeijakuntaporrasta eikä näin ollen armeijakunnan viestierikoisjoukkoja, oli Viestipataljoona 30 (VP 30) vahvennettu erikoispuhelinjoukkueella. Laaja ryhmitysalue sitoi aluksi runsaasti viestivoimaa ja kuuluvuus PM:aan oli jo alkujaan heikko.Tilannetta pahensi rajaseudun harva ja huonokuntoinen kiinteä puhelinverkko.
Päähyökkäyssuunnassa VP 30 rakensi yötä päivää runkoyhteyksiä 14.D:n rykmentteihin käyttäen alkuvaiheessa hyväksi vanhoja kiinteitä heikkokuntoisiarautayhteyksiä. Etenemisen aikana jalkaväki rakensi itse kenttäkaapeliyhteytensä.
Heinä- ja elokuussa aiheuttivat taistelevien rykmenttien selustassa raivonneet metsäpalot paljon vahinkoa johdinyhteyksille. Rukajärven alueelta toimivat partio-osastot tukeutuivat radioyhteyksiin. Kuuluvuus Päämajaan Mikkeliin oli jatkuvasti heikko, kunnes PM:n puhelinrakennusosasto III sai elokuussa valmiiksi kuparijohdon Repolaan saakka. PM:n puhelinyhteys oli varmistettu kaksisuuntaisella radioyhteydellä. Samoin 14.D:n esikunnan sekä jalkaväkirykmenttien JR 10:n, JR 31:n ja JR 52:n väliset lankayhteydet olivat varmistettu radioverkolla.14. Divisioona eteni nopeasti kesällä 1941 aina Rukajärvelle ja edelleen Ontajoen tasalle. Joukot pysyivät näissä asemissa sodan loppuun asti ja aloittivat vasta syyskuussa 1944 vetäytymisen valtakunnanrajan taakse välirauhansopimuksen