Jukka Jorva, OH4QJ, ja Vesa Laukkanen; OH9OM in memoriam
Majakka- ja OI-viikonloppuna 19.-21.8.2016 OH4AC:n kesäleirillä Korpimajalla saimme suruviestin, Jukka, OH4QJ, oli saanut viimeisen kutsun 19.8. Pariviikkoa myöhemmin tuli tieto myös OM Vesan, OH9OM poismenosta. Vesalle viimeinen kutsu tuli 30.8. Molemmat menehtyivät vaikean sairauden murtamina.
Jukka, ”Juke”, kuten läheiset ja ystävät häntä kutsuivat, syntyi Mikkelissä maaliskuussa 1942 rautakauppiasperheen esikoisena. Lapsuusajan ja opiskelun jälkeen hän aloitti työnteon rakastamassaan Mikkelissä työskennellen isoisänsä perustaman Mikkelin Rautakauppa Osakeyhtiön palveluksessa eläkkeelle jäämiseensä saakka.
Jukka tunnettiin erinomaisena ja huumorintajuisena seuramiehenä niin radioamatööriporukassa kuin perusmikkeliläisistä koostuvan ystäväpiirinsä parissa. Jukka oli varsin isänmaallinen mies, sotilasarvoltaan hän oli sotilasmestari ja kävi useissa kertausharjoituksissa, radioamatööritutkinnon suoritettuaan myös viestiharjoituksessa.
Veneily oli Jukan sydäntä lähellä ja hän aloitti veneilyn jo nuorena, paljon ennen radioamatööriharrastusta. Mikkelin Pursiseura ry:n toiminta oli Jukan sydäntä lähellä ja hän toimi pursiseurassa aktiivisesti hoitaen mm. kommodorin tehtäviä usean vuoden ajan. Jukalla oli veneiden ja laivojen katsastuspätevyys ja hän toimi katsastusmiehenä pursiseurassa 70-luvun puolivälistä aina vuoteen 2013 saakka.
Toinen Jukan sydäntä lähellä oleva harrastus oli radioamatööritoiminta. Harrastus alkoi 70-luvun puolivälissä hänen kuullessaan veneensä LA-radiosta, Eeron, OH4SG:n yhteydenpitoa. Eerolla on mökki Saimaan rannalla Kyllölänsaaressa ja Jukkahan suunnisti veneellään katsomaan mitä saaressa oikein tapahtui. Siitä syttyi mielenkiinto kusoiluun ja niintä hän suoritti silloisen kokelasluokan tutkinnon sekä 80-luvun alussa yleisluokan. Jukka oli aktiivinen lähes 40 vuoden ajan toimien kahteenkin otteeseen Mikkelin Seudun Radioamatöörit ry:n puheenjohtajana, QSL-vastaavana ja viimeksi varapuheenjohtajana aina kuolemaansa asti. Jukkaa jäivät kaipaamaan vaimo Tuula ja tyttärensä Anne sekä lukuisat ystävät.
Vesan, OH9OM:n kanssa Jukka oli samanhenkinen ja he touhusivat yhdessä OH4AC:n puitteissa mm. kerhon saatua OI-kutsut, vastasivat v.2005 itsenäisyyspäivänä Jalkaväkimuseolla järjestetystä yleisötapahtumasta missä pidettiin perinneradioyhteyksiä VREH:lla, Bertta nimellä paremmin tunnetulla sota-ajan kenttäradiolla.
Vesa syntyi niin ikään Mikkelissä, marraskuussa 1940. Opiskelun jälkeen Vesa hakeutui sotilasuralle. Kadettikoulun käytyään ura kuljetti miestä Riihimäelle ja pohjoiseen aina Sodankylään, Rovaniemelle ja Kemiin asti. Pohjoisen reissulta hän palasi reserviläisenä vaimonsa Leenan kanssa Mikkeliin eläkepäiviä viettämään. Sotilasarvoltaan Vesa oli kapteeni. Kemissä hän toimi paikallisen filatelistikerho puheenjohtajana ja jatkoi tätä harrastusta myös Mikkelin filatelistien kanssa.
Vesa tunnettiin huumorintajuisena ja joskus kärkeviäkin, kantaaottavia puheenvuoroja käyttävänä henkilönä.
Opiskeluajoiltaan Mikkelistä hän kertoi mm. tilanteen, missä oli joutunut jälki-istuntoon. Hän kulutti koulunpenkkejä tuolloin Raimo ”Höyry” Häyrisen kanssa samalla luokalla. Jotain kolttosia oli tehty ja niin pojat istuivat opettajan valvomina. Pohjilla olivat morsemerkit jo tuolloin hallinnassa ja he sähköttelivät toisilleen kynillä naputtelemalla: ”On se tuo opettaja aika törppö kun viitsii meitä täällä istuttaa”. Opettaja sattui olemaan henkilö, jolla oli aikoinaan ollut mestariluokan sähkötystaito ja hän totesi pojille: ”Tunti lisää”!
Vesa oli aktiivinen radioamatööri, Mikkeliin palattuaan lähinnä kerhon piirissä koulutusvastaavana ja hallituksen jäsenenä. SRAL:n hallituksessa hän toimi useana vuonna pohjoisen reissulla ollessaan ja matkusti tarvittaessa Helsinkiin kokouksiin. Monet hamit muistavat hänet bandilta.
Vesa halusi myös oppia uusia asioita entisen osaamisensa lisäksi. Hän hakeutui mm. opiskelemaan ranskaa. Harmi, että opiskeluillat osuivat kerhoillan kanssa joskus samaan aikaan. Perinneradiotoiminta oli hänelle itsestään selvyys. Kerhon asema aktivoitiin useana vuonna hänen toimestaan 4.6. sekä 6.12.
Muistamme molemmat velikullat, Jukan ja Vesan kerhoiltojemme hyvinä keskustelijoina. Vesan kertomat jutut ja vitsit piristivät muuten ehkä rutiininomaisina toistuvia kahvihetkiä ja Jukan rauhalliset kannanotot moniin asioihin veivät tiukkojakin asioita eteenpäin. Kerhomme monen kesäleirin vääpeleinä he pitivät huolta, että asemat saatiin nopeasti pystyyn ja QSO:t kulkemaan. Jukan veneenkin vauhdista saimme myös nauttia kun kerhon kesäleiri joinain vuosina pidettiin Saimaan rannalla.
Enää emme kuule bandilla ”Oscar Hotel four Qeen Juliet tai nelosten Q-Juusto” kutsua sen enempää kuin Vesankaan ääntä tai titausta, emmekä voi lähettää heille viestiä mutta uskon, että Luoja on varannut meille vielä tehtävää muutoin Hän ottaisi meidät täältä yht’aikaa rakkaittemme ja ystäviemme kanssa. Vesaa jäivät kaipaamaan vaimonsa Leena ja poikansa Markus sekä lukuisat ystävät.
Niin Jukan kuin Vesan läheisille ja ystäville osanottomme. Muistamme molempia lämmöllä.
Mikkelin seudun Radioamatöörit ry:n puolesta, Heikki, OH4RD